Monen tason haasteita päin
Oman asiantuntijuuteni kehittämisprosessissa löytyy elementtejä organisaatiotasolta omaan opettajuuteeni.
Monimuotokoulutuksen ja joustavan opetuksen kehittäminen sekä läpinäkyvyyden takaaminen vaatii runsaasti keskusteluja sekä päättäjä- että lattiatasolla - ja etenkin dialogia ihan joka tason läpäisevästi! Itseni näen opettajana, vaikuttajana ja kehittäjänä. Meillähän puhutaan paljon pedagogisesta johtajuudesta ja tässä kohtaa olisi todella merkittävää, että amk-pedagogiikkaa tarkasteltaisiin kokonaisuutena ja erilaisten lähestymistapoja analysoiden. ePeda -ryhmän (PKAMK) merkitys vaikuttajana kirkastuu - siihen luotan. Johdon sitoutuminen on erittäin tärkeää.
Keskus- ja työyhteisötasolla yhteissuunnittelun merkitys korostuu. Ainahan ei esim. ole kyse resurssien määrästä vaan uudelleen jakamisesta. SoTe - keskuksessa olemme saaneet ujutettua rakenteeseen näitä elementtejä yhä enemmän. Ja en malta olla sanomatta, että sosiaalialan koulutusohjelmassa oltiin ennen organisaatiomuutosta jo pitkällä. Mutta - turha on kitistä menneen perään, on vaan argumentoitava joka käänteessä, uutta luoden. SoTe -keskuksen MOPO -ryhmät ovat tuottaneet hyvää tulosta sosiaali- ja terveysalan yhteisen pedagogisen näyn luomisessa.
Opettajana kasvaminen ei pääty ikinä. Hieman huvittuneena muistelen lukioaikaista ekaa kesäduunia leikkikentällä. Niiden riiviöiden kanssa telmutessa vakuutin tovereille, että minusta ei sitten ikinä tule ohjaajaa tai opettajaa! Niin vain sitä hommaa on tullut tehtyä mitä moninaisimmissa toimintaympäristöissä koko aikuisikä..
Eikä tarina näytä tähänkään päättyvän:-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti