Ihan alussa
Palaan koulutuksen alussa tuottamaani
kirjoitelmaan ja näyttääpä siltä, että oppimisen ja opettamisen prosessien kehittäminen sekä jaetun asiantuntijuuden kysymykset kiinnostavat minua yhä. Joustavien toteutusmallien tuottaminen sekä monimuotokoulutuksen kehittäminen on organisaatiossamme myös kilpailuvaltti, kun ammatikorkeakouluja uudistetaan (kts.
Opetus- ja kulttuuriministeriö).
Koulutusta aloittaessani olin utelias ja hieman hämillänikin. Edessä tulisi olemaan yli vuoden kestävä ponnistus. Tutustuessani VOA -koulutuksen opsiin, teksteissä vilisi termejä, joihin minulla ei ollut mitään suhdetta! Pedagogiigasta ja sisällön suunnittelusta oivalsin jotain tietäväni ja sille tiedolle varasin, kun tälle tielle lähdin.
Kehittämishanke
Oli oikeastaan hyvä, että valitsin kehittämistehtäväksi konkreettisen kurssin tuotantoprosessin. Hankkeena oli lähes täysin verkossa toteutettavan kurssin
suunnittelu ja toteutus. Suunnittelu eteni mainiosti, mutta sitten läksin pihan poikki crocseilla muuatta tehtävää toimittamaan ja liukastelin itseni sairauslomakuntoon. Tästä episodista opin, miten tärkeää on, että kurssilla on kaksi opettajaa. Meillä se mahdollistuu suurten sisäänottoryhmien kautta. Opetusta voi osin organisoida ns. savottaperiaatteella ja jaetun asiantuntijuuden ajatuksella.
Haastattelin kollegaa ja kurssin keskeisimpinä kehittämisalueina oli oppimisprosessin näkyväksi tekeminen sekä opiskelijanäkökulman huomioiminen, mm. vuorovaikutustilanteiden sekä prosessin ohjauksen huolellinen suunnittelu ja toteutuksen arviointi yhdessä opiskelijoiden kanssa. Kyseinen kurssi toteutuu jälleen ensi keväänä ja nyt minulla on mahdollisuus hyödyntää kokemusta ihan uudesta näkökulmasta.
VOA - koulutuksessa koettua
Koulutuksen aikana koin monia onnistumisen hetkiä, mutta myös pieniä notkahduksia. Nuo notkelmat johtuivat yleensä siitä, että en kertakaikkiaan saanut tekniikkaa pelaamaan oman logiikkani mukaan.. Ja sehän ei tietenkään ole tekniikan vika, vaan näistä soista ylipääseminen vaati sitä naputtelua ja pöllöjen kysymysten esittämistä. Vaan aina sain vastauksen ja sitten taas kikkailemaan.
Pedagogisesti antoisimpia olivat viestintään ja vuorovaikutukseen liittyvät opinnot sekä Mentor-ryhmän kokoontumiset. Vertaisryhmätyöskentely jäi heikolle, mutta milloin sitä oli (esim. verkkoseminaari), niin sain tuntuman juuri tuohon vuorovaikutteisuuteen. Kokemus oli hyvä.
Oma opiskelumotivaationi on säilynyt hyvänä. Liekö siihen syynä se, että olen voinut kytkeä teemoja esim. verkkotutorointiin, ePeda -ryhmän (PKAMK) toimintaan ja toiseen isompaan koulutukseen. Välillä ei tosin aamusta ollut ihan selkeää, mihin kokoontumiseen olenkaan menossa - meitä kun oli samat naamat vähän joka sessiossa..
Yksi tärkeä huomio sitoutumisestani on ollut, että pyrin tuottamaan tehtävät ajoissa ja yleensäkin toimittamaan sovitun mukaisesti. Se aika on jo taakse jäänyttä elämää, että kiitettävään pyrkisikään. Hienoa on toki ollut saada palautetta ja tärkeää on ollut, että olen lähtenyt tehtävien tekemisessä siitä, että prosessista olisi omalle kehittymiselle iloa. Jos on voinut sitä sanomaa jakaa muillekin, niin se olisi hienoa.
Yhteisöllisyyden näkökulmasta havaitsin, että monella meistä oli ongelmana ajan riittävyys. Joku joutui keskeyttämäänkin. Tässä kohtaa kävimme vilkasta keskustelua organisaation tasapuolisuuskäytännöistä ja jollain tapaa johto onkin reagoinut.
Mielestäni tärkein oppi oli, että aina on mahdollisuus omaksua uutta ja käsitin nyt oman kokemuksen kautta oppimisprosessin olemuksen. Oli myös tärkeää huomata, että samojen reunaehtojen kanssa eletään, ollaan sitten yliopistossa tai amk:ssa. Koulutuksen toimintaympäristön vaateet ovat aika kovat ja kovenemaan päin. Siksipä onkin tärkeää panostaa yhteissuunnitteluun ja tiedon sekä kokemuksen avoimeen jakamiseen. Koulutuspoliittiseen keskusteluun tulisi osallistua tanakammin.
VOA - koulutuksen aikana on syntynyt hyviä yhteistoimintamalleja. Verkko-opettajuus ja pedagoginen osaaminen sekä kouloutuksen kehittäminen on tuotettu näkyväksi erilaisilla areenoilla.
Asiantuntijuus ja oma osaaminen
Tuotantoprosessin suunnittelussa korostuu käsikirjoituksen merkitys. Olen ottanut käyttöön erilaisia työvälineitä, kuten
Pasi Silanderin (2003) kehittämiä suunnittelulomakkeita. Kaiken kaikkiaan eri vaiheiden läpinäkyvyys opiskelijalle on merkittävää. Itse sisällön tuotannossa kannatan avoimuutta - eli en kirjoita aineistoja itse, mikäli relevanttia tietoa on saatavilla mm. netissä. Opettajan tehtävä on ohjata tietoon ja korostaa lähdekriittisyyttä. Oma tavoitteeni on paneutua tanakammin suunnitteluprosessiin.
Sosiaalialan koulutusohjelmassa on isoja opintojaksoja. Oppimisympäristöjen suunnittelu Moodleen tuottaa haasteita. Jonkinlaista portaalimallia pitäisi kehittää ja tuottaa Moodle -ympäristö käyttäjäystävällisemmäksi. Tätä työtä olen yhdessä muiden opettajien kanssa aloittanut. Oppimisprosessin läpinäkyvyys alusta loppuun ja portaalin toimivuus ohjauksen välineenä olisi tavoiteltavaa. Tähän liittyy myös verkkoviestinnän, verkkokirjoittamisen ja oman ohjaajuuteni taitojen vahvistaminen. Sosiaalisen median mahdollisuudet ovat vielä itsellani versovaiheessa. Kevään verkkokurssin aikana onkin hyvä testata opiskelijoiden kanssa mm. wiki- ja blogimahdollisuudet. Yhteisen tiedontuotannon prosessit olletikin helpottuvat. Myös verkkokousmenetelmän (AC) parempi haltuunotto on tavoitteena. Face Book oppimisympäristönä kiinnostaa ja sitä olen hieman jo tutkaillutkin. Nythän sekin palvelu on uudistunut ja
keskustelu käy vilkkaana.
Työtäni ohjaa
Minun on opettajana syytä eläytyä opiskelijan oppimisprosessiin. Oma täydennyskoulutus on tärkeää - kun silloin tällöin opiskelee itse verkossa, ymmärtänee oman opettajuutensa karikot. Opiskelijan ohjausprosessi on hyvä aukikirjoittaa. Näin hän ymmärtää, missä kohtaa opettaja on saatavilla.
OPS:in avaaminen vaatii yhdessä työskentelyä. Kokonaisuudet pitää analysoida ja arviointiin on luotava selkeät kriteerit. Resurssointi on toteutettava tämä tavoite kiikarissa.
Opiskelijan rooli verkossa on vaikea, mikäli oppimisprosesseja ei ole suunniteltu riittävän läpinäkyviksi. Opettajan helmasynti ollee, että hän kuvaa prosessit opetuksen näkökulmasta, ei oppimisen. Omassa opettajuudessani juuri tämä tuottaa nyt töitä. Myös opitun arviointi ja palaute on mietittävä joka käänteessä uudelleen.
Kollegoiden ja työyhteisön yhtenäinen näky esim. monimuoto-opetuksesta takaa suunnittelurauhan. Mentorointi ja verkkotutorointi pitää olla sovitut. Eli tarvitaan prosessien aukikirjoittamista ja sitä kautta legitimointia. Olen omassa työyhteisössäni verkkotutorina ja meillä on orastavaa työpajatoimintaa. Yhdessä tehden asiat avautuvat ja tätä kehitämme edelleen, vertaisoppimisen hengessä.
Pyrin viemään näitä pedagogisia ajatuksia mahdollisimman tanakasti käytäntöön. Kehittäminen vaatii kovasti dialogia työpaikalla. Opettajien ja opiskelijoiden tuottaman arvioinnin kautta selkiytetään tavoitteita ja heittäydytään ilmiöihin - yhdessä.
